Kaiken pahan alku

Sinuna miettisin kahdesti, alkaisinko lukemaan. Varsinkin, jos olet yhtään herkkä, itse taipuvainen ongelmalliseen mieleen tai muuten vain äärimmäinen kriitikko kaikkia normaalista poikkeavia kohtaan. Jos kuitenkin päätät lukea, mielestäni on tarpeellista avata tätä hieman, ettet ole saman tien soittamassa valkotakkisia perääni...
Päätin pitkän ja hartaan harkinnan jälkeen lähteä kokeilemaan tunteideni purkua erittäin, erittäin henkilökohtaisella tasolla tänne internetin syövereihin. Tänne eksyneet ovat jo varmaan lukeneet sivupalkin pikkuriikkisen esittelyn siitä, millainen olento täällä tätä liian avointa päiväkirjaa kirjoittaa. Nuo sivun diagnoosinpoikaset (viralliset esittelytavastani huolimatta) eivät kuitenkaan kerro vielä mitään tästä blogista saati minusta, pääpahiksesta. Siitä syystä avaan tätä kokonaisuutta hieman rakkahimmilla ranskalaisilla viivoilla:

- Kirjoitan tätä blogia puhtaasti minulle itselleni. Pidän tätä ikäänkuin jonkinlaisena tutkielmana itsestäni ja tunteistani, samalla toivoen sen tuovan selvyyttä mieltäni askarruttaviin asioihin niiden ilmestyessä konkreettisesti silmieni eteen.

- Vaikka tämä on ns. mielisairaan nuoren naisen päiväkirja, ei tämä tule olemaan mitään helvetin angstausta, masennusta, tuskaa, ahdistusta. En kirjoita varsinaisesti itsestäni ja siitä, mitä tunnen. ("Vittu mua ahistaa jne.) Tarkoitukseni on kirjoittaa minun ja eri puolieni ajatuksista, jotka risteilevät päällekkäin saaden "oikean minun" jäämään näiden kaikkien alle huutaamaan perkelettä ja saatanaa. Haluan selvyyttä ajatuksiini.

- Jos kuitenkin tänne sattuu saapumaan jonkin sortin hengenheimolainen, kommentoi ihmeessä ja kerro sinunkin ajatuksiasi. Rakastan oikeiden ajatusten, mielipiteiden ja mielenkiintoisten kokemusten kuuntelemista ja lukemista.

- Tekstit tulevat olemaan varmasti hyvin vaikeita lukea ja ihan liian täynnä kirjoitusvirheitä. Minulla on aina ollut vähän outo tyyli kirjoittaa, olen kova raiskaamaan pilkkuja. Tämän koko homman idea kuitenkin on suoltaa ihan järjetöntä tekstiä, suoraan minun pääkopastani. Jos kirjoitusvirheiden kanssa on joku suurempikin ongelma, on jo hyvä aika juosta karkuun ja lujaa.

Äkkisälteen mieleen ei tule juurikaan muuta sanottavaa. Lyhyesti kuitenkin: tämä on avoin päiväkirjani hyvin, hyvin sekamelskaisesta päästäni. Annan itseni purkaa sanoiksi kaikki ne ajatukset päästäni, joita sillä hetkellä siellä pyörii. Ja on hyvä muistaa, että minun kohdallani puhutaan dissosiaatiosta, joka tekee asioista sinänsä helvettiä, mutta on myös mielestäni todella mielenkiintoista.