Hämäriä muistikuvia rennosta olosta, rauhallinen fiilis. Ainoa vaivaava asia, että olemme tehneet SEN tämän ystävän kanssa. Silloin hallitsi humala, tosin vain minun päätäni. En pitänyt siitä enkä usko hänenkään pitäneen. Pakkopullaa, paremmasta puutetta. Ja vielä niin nuoria.
Tällä kertaa en halunnut. Halusin katsoa vain teeveetä, odotin hänen lähtevän. Sitten alkoi ehdottelu. Hän fiilisteli, minä ahdistuin. Välttelin, hän lähenteli. Siirryi kauemmaksi sohvalla, hän kävi selälleen ja odotti. Minä välttelin.
Näin hänen nousevan istuma-asentoon juuri kun tämän kädet kiertyivät ranteisiini ja hän veti minut päälleen. Otin vauhtia sohvasta jaloillani ja potkaisin tönäisten meidät lattialle. Liu´uimmekin. Muistan hämärästi hänen sanoneen sen sattuvan, minun maininneeni sen olleen tarkoitus. En ole kuitenkaan varma.
Ahdisti. Vielä kerran hän tuli viereeni, kunnes löin häntä niin kovaa kuin jaksoin, sinne arimpaan. Hän makasi maassa, minä esitin sohvalla nukkuvaa. Minuutit kuluivat, hän lähti pois.
Ahdistaa, on outo olo. Aiheutan itselleni vain pahan mielen muistelemalla asioita joita en halua muistaa. Joita en muistakkaan, ellei joku asia muistuta minua siitä ja outo olo valtaa minut. Silloin muistan kaiken niistä ajoista. On helpompaa olla muistamatta, mutta pelottavaa.
Minulta kysyttiin joskus terapiassa, että onko kukaan käyttänyt minua seksuaalisesti hyväkseen. Vastasin ettei ole. Ei minua olekkaan, mutta siinä puolessa minua on jotain outoa. Muistan jo varhain seksin olleen äärimmäisen kiinnostavaa, mutta pelottavaa. Ensimmäinen kertani oli ihana, rakastin häntä ja hän minua. Ajan myötä seksistä tuli väline, tapa, jolla saan huomiota. En montaa viikkoa ole ollut sinkkuna vuosikausiin, mutta ne ajat jolloin olin... Olisin ollut valmis kenen kanssa vain ja milloin vain.
En enää.
En kykene enää nauttimaan. En aidosti. Fyysisesti, mutten henkisesti. Rakastan miestäni, mutta en itseäni. Ei lupaa sanoa ei, vaikka pään sisällä se sana on voimakkain.
Seksi pelottaa, ahdistaa niin henkisesti kuin fyysisesti. Ei sillä, minunhan se syy ihan perimmillään on: miksi olin sellainen mikä olin, miksi? Ihmisellä on oikeus valita. En valinnut toisin, miksi valittaisin? Ei ole oikeutta.
